Minua on siunattu sillä, että kotikorttelini Linjoilla on säilynyt lähes sillään kuin siellä aikoinani silmäni, korvani ja suuni avasin.
Pullahdin maailmaan porkkananväristen hiusten somistamana Kättärillä ja mutsi kiikutti mut mukanaan ensikotiin, joka sijaitsi Wallininkadun ja Toisen linjan kulmassa. Mut kastettiin pyhään kristinuskoon kirkkoherra Kuulan voimin Kallion kirkossa.
Mutta mutsilla olikin ruskea nahkarotsi ja hän skodasi naapurista skidistä huolimatta Linjojen kovimman kundin, jolla oli blädäri, harmaa ulsa, tiukat byysät ja spittarit. Siitä tuli mun fatsi. Muutettiin sitten Sylvin vuokrakaksioon Toinen linja kymppiin faijan, sen mutsin ja broidin luo. Systerikin syntyi sitten jouluksi.
Linjat on mun isänmaa, kotimaa, kotiseutu. Mutta kotikatu ja kotikortteli ovat vieläkin tärkeät ja tärkeämmät.
