Niin gimis on Stadi,
ois toivomus snadi:
et tsiigaa sais sen vielä kerran.
Mieli Sörkkaan ois tsöraa,
sinne skuru kyllä föraa
tai vislaa vois issikan tsärran.
Näkis Hagiksen platsit
ja Brahiksen matsit
ja Valgan, voi jebulis se stemmaa.
Siel griinais ja steppais,
vaik kohtalo kneppais,
et fikkasta puuttuisi femma.
Siel friidut ne sjungaa
ja lanteet ne gungaa,
globos sekoo ja sydämes studaa.
Oman sussun siel hittais,
onnen glasarista kittais
ois elämä niin kivaa ja gutaa.
Vaikka Lintsillä oisin
ja penkillä goisin
ja aina ei ois mitä skruudaa.
Niin silti gimis on Stadi,
siks toivomus snadi,
et gartsoillas saisin viel luudaa.
Gartsan kundi
Jo snadista asti gartsoilla
mä olen gragannut.
Oli mörkki miimi korstoilla,
en silti skagannut.
Tsennasin jujun fragiksen
ja vinnasin kahinat.
Sain dumaritkin rosiksen,
vodat ja kannikat.
Ei stemmaa duuni kimppaani,
sen olen hogannut.
Gartsoilta mä fikkaani
olen fyrkat blogannut.
Mä heitän lestin, pari noi
ei honaa jebarit.
Täs redisti tää kundi voi:
otan kunnon rybarit.
Kyylät, slurkit, bamarit
mua aina tutkailee.
Joskus snadit dumarit
ne mulle bluggailee.
Mutta leedinä kun taasen oon
mä blisaan, divaan, remuan.
Ja sammun gartsan lokeroon
ja niinkuin skeida - lemuan.
Ei friidut enää tsiigaa,
ei brassaa griinailu.
Veks sassiin sussut smiitaa,
ei enää diivailu.
Iisisti nyt bytskaan mestaa,
böllitty on reviiri.
En friiduani sekstaa
kun sen snutas kaveri.
Kyylät, slurkit, bamarit ...
Kai jotain nyt on bragannut,
sen honaan hissukseen.
Vilt olen kai mä dokannut,
usein sammun roskikseen.
Tenuremmiin olen smyygannut,
skutsissa goisailen.
Oon botneen asti dyykannut,
spurguna roisailen.
Arska Stadista
(Arska istuu Skattan Nokalla ja tekee laulun)
Kun mutsi minun kolasi
niin fatsi minun kaveras:
saat sinä lähteä himtsosta vek.
Oli fimtsika slabaria
risaset plääkät
tällä kundilla klabbissa.
Mut emmä ollut skagi
vaikka olinkin snadi,
minut Röbassa ja Herulissa tsennattiin.
Minä delareita trokasin
ja skroduja tsökasin
ja traisasin niitä barkkikseen.
Ja frekat meitä tsymffas
ja jeparit jaagas
kun ei me käyty skoilessa.
Me klitsuja öpnattiin
ja buiduissa böllittiin
ja fyrkat podilkkis deelattiin.
Mut kerran ne hogasi
kun tämä kundi trokasi
snutukrääsiä divariin.
Nokalle mä hamnasin,
vuoden siellä stannasin,
jouduin jeparin kniigoihin.
Ja taas olen bosessa
ja funtsaan täällä Nokalla
kuin entisaika oli skoijia.
Kun shiivaa me blisattiin
ja bregiksiä duunattiin
ja kaikki kundit oli ledinä.
Jos nyt mä pääsen lediksi
niin rupeen minä rediksi,
styylaan rumpaliks frelssikseen.
Tai sitten lähden skönelle
ja shingraan siellä botusta,
tsöraan pommilla Chicagoon.
Runokokoelmasta "Minä paljasjalkainen", 1962.
Et tsiigais kolaa
Oi mutsi mutsi, stikkaa lamppuun eldis. Mä kohta kohta kolaan jengist veks. Valkoisen sprigin kai mulle jostain slumppaat? Kalsaan skrubuun mut kohta slepataan.