Kallion kirkko näkyy kauas

maaliskuu 6, 2009 · 1 kommentti

Lähettäjä Kallio

Aiheet: Helsinki
Avainsana(t): Kallion kirkko

1 vastaus tähän mennessä ↓

erikeeper // maaliskuu 7, 2009 at 11:03 ap | Vastaa

Jep! Hyvin näkyy. Toinen hyvä paikka kuvata Kallion kirkkoa kauempaa on Unioninkatu. Mäen päältä suora linja siltasaarenkadulle ja Kallion kirkolle.

Kommentoi

Niin gimis on Stadi

Niin gimis on Stadi, ois toivomus snadi: et tsiigaa sais sen vielä kerran. Mieli Sörkkaan ois tsöraa, sinne skuru kyllä föraa tai vislaa vois issikan tsärran. Näkis Hagiksen platsit ja Brahiksen matsit ja Valgan, voi jebulis se stemmaa. Siel griinais ja steppais, vaik kohtalo kneppais, et fikkasta puuttuisi femma. Siel friidut ne sjungaa ja lanteet ne gungaa, globos sekoo ja sydämes studaa. Oman sussun siel hittais, onnen glasarista kittais ois elämä niin kivaa ja gutaa. Vaikka Lintsillä oisin ja penkillä goisin ja aina ei ois mitä skruudaa. Niin silti gimis on Stadi, siks toivomus snadi, et gartsoillas saisin viel luudaa.

Gartsan kundi

Jo snadista asti gartsoilla mä olen gragannut. Oli mörkki miimi korstoilla, en silti skagannut. Tsennasin jujun fragiksen ja vinnasin kahinat. Sain dumaritkin rosiksen, vodat ja kannikat. Ei stemmaa duuni kimppaani, sen olen hogannut. Gartsoilta mä fikkaani olen fyrkat blogannut. Mä heitän lestin, pari noi ei honaa jebarit. Täs redisti tää kundi voi: otan kunnon rybarit. Kyylät, slurkit, bamarit mua aina tutkailee. Joskus snadit dumarit ne mulle bluggailee. Mutta leedinä kun taasen oon mä blisaan, divaan, remuan. Ja sammun gartsan lokeroon ja niinkuin skeida - lemuan. Ei friidut enää tsiigaa, ei brassaa griinailu. Veks sassiin sussut smiitaa, ei enää diivailu. Iisisti nyt bytskaan mestaa, böllitty on reviiri. En friiduani sekstaa kun sen snutas kaveri. Kyylät, slurkit, bamarit ... Kai jotain nyt on bragannut, sen honaan hissukseen. Vilt olen kai mä dokannut, usein sammun roskikseen. Tenuremmiin olen smyygannut, skutsissa goisailen. Oon botneen asti dyykannut, spurguna roisailen.

Arska Stadista

(Arska istuu Skattan Nokalla ja tekee laulun) Kun mutsi minun kolasi niin fatsi minun kaveras: saat sinä lähteä himtsosta vek. Oli fimtsika slabaria risaset plääkät tällä kundilla klabbissa. Mut emmä ollut skagi vaikka olinkin snadi, minut Röbassa ja Herulissa tsennattiin. Minä delareita trokasin ja skroduja tsökasin ja traisasin niitä barkkikseen. Ja frekat meitä tsymffas ja jeparit jaagas kun ei me käyty skoilessa. Me klitsuja öpnattiin ja buiduissa böllittiin ja fyrkat podilkkis deelattiin. Mut kerran ne hogasi kun tämä kundi trokasi snutukrääsiä divariin. Nokalle mä hamnasin, vuoden siellä stannasin, jouduin jeparin kniigoihin. Ja taas olen bosessa ja funtsaan täällä Nokalla kuin entisaika oli skoijia. Kun shiivaa me blisattiin ja bregiksiä duunattiin ja kaikki kundit oli ledinä. Jos nyt mä pääsen lediksi niin rupeen minä rediksi, styylaan rumpaliks frelssikseen. Tai sitten lähden skönelle ja shingraan siellä botusta, tsöraan pommilla Chicagoon. Runokokoelmasta "Minä paljasjalkainen", 1962.

jairola